keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Harmaan sävyissä

50 Shades of Grey. Ei ole varmaan jäänyt keneltäkään kuulematta. Ensin tuli kirjasarja, ja nyt ensimmäinen elokuva. Se tietysti (?) herätti paljon huomiota ja keskustelua.

Keskusteluissa ovat pyörineet asiat kuten:
  • Mikä on normaalia sekselämää?
  • Tuotako (alistamista, sitomisleikkejä...) kaikki naiset haluavat?
  • Fantasioiden toteuttaminen (mikä elokuvan ollessa lähtökohtana, on ärsyttävästi jumiutunut "läpsimisosastolle".)

Mietimme pitkään, että kannattaakohan enää mitään keskusteluun lisätä. Meillä ei ole aiheesta (BDSM) omakohtaista kokemusta, eikä sen suuremmin mielipidettä suuntaan tai toiseen. Kaikesta huolimatta sanomme kuitenkin jotain. Ihan vaikka kiusallamme.

Kaikenlaiset fetissit ja fantasiat ovat ok, niin kauan kuin niiden toteuttaminen tapahtuu aikuisten kesken, kaikkien osapuolten suostumuksella ja täydellä ymmärryksellä, ketään ei vahingoiteta henkisesti eikä fyysisesti, eikä aiheuteta myöskään ulkopuolisille vahinkoa tai haittaa (esim. seksiakti ulkona voi olla kiihottava ajatus, mutta ei julkisella paikalla, missä vaikkapa lapsi voi nähdä tilanteen). Viimeaikaisissa keskusteluissa fetissit ja fantasiat käsitetään melkein yksinomaan alistusseksiksi, missä kahlitaan ja piiskataan ja kontrolloidaan. Sehän voi olla melkein mitä vain muutakin! Joku kiihottuu sukkahousuista, toinen nahkapiiskasta...ei kannata edes luetella, koska luettelo olisi todella pitkä.

Työn kautta olemme huomanneet, että ihmiset ovat aika hukassa sen kanssa, että mikä on ns. normaalia. (Todellisuudessa sitä ei voi mitenkään määritellä, mutta ihmisillä on hassuja pelkoja siitä, että heidän halunsa ovat epänormaaleja - tai yhä useammin, että on epänormaalia olla haluamatta esim. sitomista, seksivälineitä, ylipäätään seksiä aina ja alituisesti).
Moni miettii, että nyt sitten pitäisi vissiin saada jotain materiaalista piritystä petielämään (seksiväline, sitomistarpeet, piiska tms) kun se taitaa olla normaalia ja jos ei me hankita niin ollaan sitten naapuruston ainoa pari, kenellä ei ole "punaista huonetta". (Jos kirja/elokuva/yleinen keskustelu on saanut aikaan avoimempaa puhetta parisuhteen sisällä seksuaaliasioista, sehän on toki hienoa!).
Mutta jos kirjan/elokuvan tarjoama maailma ei olekaan oma juttu?

Ennenvanhaanmuinoin kun tultiin hakemaan pientä kivaa piristystä makuuhuoneeseen, riitti yleensä hyvä liukastevoide tai hierontaöljy. Ehkä joku maistuva suuseksimaukaste hurjimmillaan.
Me liputamme yksinkertaisten perusasioiden puolesta: kädet, kosketus, kuuntelu, yhteinen aika, mielikuvitus...ne ovat tärkeimmät seksivälineet! Eivätkä kaikki välttämättä tarvitse sen kummempaa.

Lyhyen ajan sisällä on kuitenkin tapahtunut selkeä muutos: yhä useammalle pieni piristys tarkoittaa sitä, että halutaan ruoskaa, sitomistarvikkeita, valtavia jättidildoja, panokoneita, siveysvöitä jne. (sivuhuomautuksena todettakoon, että näitä tuotteita meillä ei juurikaan ole myynnissä - rankempia bdsm-tarvikkeita hakevat joudumme ohjaamaan muualle shoppailemaan)
Näissä ei siis ole mitään pahaa, jos ne ovat oikeasti sitä, mistä aidosti nauttii!
Silti, monen kohdalla on tullut mieleen, onko kyseessä vain yleinen painostus ja paine olla rohkeampi kuin oikeasti edes haluaa olla...

Moni nainen on kysynyt meiltä huolestuneen kuuloisena jopa, että pitäisikö tämmöinen nyt sitten olla? Tarkoittaen vibraattoria.
No, miltä SINUSTA tuntuu?
Monelle naiselle se on orgasmittoman elämän pelastus tai erinomainen piristys yhteisiin tai yksinäisiin iltoihin.
Monelle se on myös vastenmielinen, epäeroottinen, kammottava kapistus.
Mielipiteet ovat yhtä oikeat.

Punainen (tai monikirjavasti harmaa) lanka on tämä:
  • Seksuaalisuudesta ja fantasioista keskustelu on hyvä asia ja jos se herättää hieman nuupahtaneessa parisuhteessa osapuolet kokeilemaan jotain erilaista ja ehkä löytämään uutta innostusta, niin loistavaa!
  • Seksuaalifantasioita saa olla. Niiden toteuttaminen kuitenkin vain kaikkien osapuolten yhteisymmärryksessä, turvallisuus ja muut vastaavat seikat huomioiden. 
  • 50 Shadesin tarjoama maailma ei ole kaikkien intohimo ja on ihan normaalia olla haaveilematta siitä - ja toisaalta, ihan normaalia myös haaveilla! (sitä paitsi, elokuva ei taida antaa kovin realistista kuvaa BDSM-kulttuurista tai sitä harrastavista ihmisistä?)

Saako olla lopuksi rehellinen?
Olemme harmissamme siitä, että ns. tavallinen heteroseksi on nykyään todella epätrendikästä (epäseksikästäkin?).
Meidän mielestä saa olla myös epätrendikäs, jos juuri se on parasta :)
Ei harmaan, vaan vaaleanpunaisen kaikissa sävyissä!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kuvia ja ajatuksia, tästä hetkestä


 Viimeiset joulusuklaat. Laskiaisena alkoi herkkupaasto pääsiäiseen asti!


Välillä elämä tarjoaa pelkkää sipulia ja sitruunaa (kuvassa limetti). Ja kevät tuntuu pitkältä... 


Muista, että:


Kohti uusia seikkailuja. Jokainen päivä ja jokainen hetki:


Ennen kuin aurinko piristää. Yritämme selviytyä kofeiinilla.



Tsemppiä kaikille kesän odotukseen!


maanantai 9. helmikuuta 2015

Naistenkutsut ennen ja nyt

Kevätkausi on virallisesti avattu. Vuoden ensimmäiset polttarikutsut liikkeessämme järjestettiin lauantaina - ja pienen joulutauon jälkeen tuntui taas hauskalta seurata polttarimeininkiä!

Varauskalenterimme onkin täyttynyt kevätkuukausien osalta yllättävän nopeasti - vapaita viikonloppuja helmikuusta kesäkuuhun ei enää montaa ole. Muistathan siis olla ajoissa liikkeellä, mikäli toivot naistenkutsuja jollekin tietylle viikonlopulle!

Intouduimme kollegan kanssa myös muistelemaan kutsurumbaa menneiltä vuosilta. Kumpikaan ei muistanut, että koskaan olisivat kevätkuukaudet olleet näin kysyttyjä.
Mietimme myös sitä, kuinka kutsut ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttuneet...
Alkujaan erotiikkatuote-esittelujä järjestettiin lähinnä järjestäjän kotona tai muussa seurueen omassa paikassa kuten saunatilassa. Meillä oli alusta alkaen se periaate, että tuotteita ei tarvitse jäädä odottamaan, vaan kaiken ostamansa saa mukaan heti. Tästä saimme alusta asti hyvää palautetta: monilla oli valitettavasti kokemuksia kutsumyyjistä, joilta tilatut tuotteet tulivat vasta kuukausien päästä - jos ollenkaan.
Haluamme myös kumota sen yleisen käsityksen, että tilaukset kutsuilla tehtäisiin anonyymisti, esimerkiksi toisessa huoneessa; meidän kutsuilla näin ei ole kertaakaan käynyt! Ja meidän kahden myyjän pitämät kotikutsut voidaan laskea sadoissa. Joskus on käynyt niin, että joku osallistujista on ollut aikaisemmin kutsuilla ja kertonut, että näin on toimittu. Ja kun ollaan kysytty, että tehdäänkö näin niin täystyrmäys on tullut joka kerta! Toisinaan myös jos kutsuporukka on ollut ujommanpuoleista tai tunteneet toisensa huonosti, olen kertonut, että voidaan tehdä ostokset kahdenkesken...Eikä se ole koskaan onnistunut kun osallistujat ovat jo rynnänneet varaamaan tuotteita :)
Osittain tämä voi johtua myös siitä, että tuotteita ei ole tarvinnut tilata vaan ne on saanut ostaa kuten kaupassakin. Olemme kuskanneet pankkikorttikoneet ja kuittipaperit aina mukanamme.

Nykyisin kutsuja järjestään lähestulkoon pelkästään liikkeessämme. Kotikutsuilla tuotevalikoima on aina pienempi ja moni toivoo myös saavansa katsoa asuja ja koko tuotevalikoimaa. Lisäksi varsinkin stressaantuneet kaasot arvostavat sitä, että saa pari tuntia hengähdysaikaa. Me kaadamme kuohuvat ja huolehdimme siivouksen kun porukka poistuu!

Muistelimme nauraen kuinka "silloin nuorena" (ehkä 5-6 vuotta sitten) tehtiin parhaimmillaan aamukymmeneltä ensimmäiset kutsut yhdellä saunatilalla ja iltakymmeneltä viimeiset jollain neljännellä tai viidennellä saunalla. Kotona kaaduttiin puoliltaöin sänkyyn ja ääni oli käheänä 14-tunnin puhumisrupeamasta (ja volyymit yleensä nousevat iltaa kohden kun polttariporukoissa nesteytyksen tärkeys korostuu mitä pidemmälle päivä etenee!). En voi väittää, että ne viimeiset kutsut aina omalta kohdalta olisivat olleet ne parhaat.  Taisi välillä tulla puhutta jotain ihan päätöntä...
Oman jaksamisenkin vuoksi teimme jo muutama vuosi sitten päätöksen, että viimeiset kutsut loppuvat yhdeksän maissa. Myös kutsujen osallistujille jää tällöin aikaa iltaohjelmaan ja yhteiseen olemiseen.
Me emme käytä freelancer-myyjiä, vaan hoidamme kaiken itse: päivät myymälässä ja illat kutsuilla. Kutsut ovat hauskat myös itselle. Ja on aina kiva kuulla naurua ja ajatuksia erilaisilta naisilta. Sitä kautta saamme myös parhaan palautteen työstämme! Kun pidämme kutsujen määrän per päivä pienempänä, jaksamme itse paremmin palvella asiakkaitamme ja sitä kautta tehdä entistä parempia naisteniltoja! Laatu korvaa määrää :)
Koskaan emme myöskään varaa viikonloppuja enää "tuplana" - siten että toinen meistä juoksisi maailmalla kotikutsuilla ja toinen pitäisi kutsuja liikkeessä. Joskus näinkin on pakko ollut tehdä, mutta pyrimme välttelemään tällaista tiöannetta, sillä vaikkapa sairastapauksen sattuessa emme saa ketään tuuraamaan itseämme - ja koskaan emme ole varattuja kutsuja peruneet! Kun emme tee päällekkäisvarauksia, on pieni vara siinä, että aina on yksi ihminen täysissä sielun ja ruumiin voimissa (ehkä..? ollaankohan me ikinä..?)

Toki myös tuotteet muuttuvat. Kutsuilla pyrimmekin aina esittelemään myös uutuustuotteita. Näin ollen aina mukana on jotain uutta myös vanhoille kävijöille. Lisäksi saamme oivan tilaisuuden kuulla suoraa palautetta!

Ainiin. Sekakutsut. Siis missä on sekä miehiä ja naisia.
Ne eivät toimi.
Se on kokeiltu. Miesressukat ovat yleensä aivan paniikissa ja joukossa tyhmyys ja tyhmät vitsit tiivistyvät ("hehehe, meillä ei näitä tarvita kun mää räplään emännän kosteeksi", "hehheh, on teillä kiva duuni kun testaatte nämä kaikki", "jaa teillä on sovituskoppi, ehehe, sittenhän myö käydään sovittamassa"...ja muut kootut hauskuudet) ja samalla naisten fiilis on jotain ihan muuta kuin pelkästään tyttöporukassa. Emme me sekaporukoita täysin tyrmää. Mutta kannattaa miettiä kunnolla onko järkee vai ei.

Mikä on sitten tulevaisuus?
Miestenkutsujakin meiltä on kysytty. Olisihan se kiva jos miehillekin kerrottaisiin oleellista asiaa naisten seksuaalisuudesta! Harkitsemme asiaa.

Pari herkkukuva lauantailta...


Arvon naiset. Olette lämpimästi tervetulleita kutsuillemme. Nyt ja toivon mukaan vielä pitkälle tulevaisuuteen!